Riistetty lapsuus, raakaa perheväkivaltaa ja heitteillejättö

Muutettuamme aloitin kyläkoulussa toisella luokalla, uudet oppilaat ja opettajat. Ensimmäisenä koulupäivänäni joku isompi poika löi minua välitunnilla ja huulestani tuli verta. Olimme molemmat rehtorin kansliassa ja rehtori huusi kyseiselle pojalle että mitä hän sanoo äidilleni kun jo ensimmäisenä koulupäivänä on huuli halki. Olen nuoresta alkaen ollut aika tempperamenttinen joten seuraavana koulupäivänä otinkin kouluun jääkiekkomailan mukaan ja ensimmäisellä välitunnilla löin sillä kyseiseltä pojalta kaksi etuhammasta poikki! Taas sama kaava toistui, eli rehtorin kansliaan mutta nyt rehtori huusikin minulle että miten hän selittää pojan vanhemmille että hänen etuhampaat ovat poikki.

Muistan tuolloin että muuton jälkeen äitini oli peloissaan ja jotenkin hermostunut koko ajan.
Ei mennyt aikaakaan kun kuvioissa oli taas uusi mies. Miehen nimi oli Tarmo ja hän oli nuoruudessaan seurustellut äitini kanssa. Tarmo oli isokokoinen ja harrasti kuntosalia ja varmaan siksi äitini toikin hänet kotiimme koska ymmärsin että hän haki miehestä turvaa, voi kuinka väärässä hän olikaan.

Aika nopeasti Tarmo muutti meille asumaan ja myös hänen suuri saksanpaimenkoiransa jonka iso koppi tuotiin rivitalon päätyyn ja jonne viritettiin myös koiralle juoksunaru. Siinä vaihessa en tiennyt että tästä kopista tulisi myöhemmin turvapaikkani.
Elämä Tarmon kanssa oli aika rauhallista ja hän vietti paljon aikaansa kuntosalilla, toki alkoholi maistui edelleen äitille ja myös Tarmolle ja riitojakin oli muttei suurempia.
Äitini tuli raskaaksi Tarmolle minun ollessani toisella tai kolmannella luokalla, ja tästä seurasi aika pitkä rauhallinen vaihe kotioloissa, äiti ei muistaakseni käyttänyt alkoholia ainakaan merkittävästi raskausaikana.

Minulle syntyikin sitten pikkuveli josta olin innoissani saadessani seuraa sillä koko lapsuuteni aikana minulla ei pahemmin ollut ystäviä ja minua kiusattiin koska minulla oli aina pitkä sotkuinen tukka ja likaiset tai rikkinäiset vaatteet.

Veljeni syntymän jälkeen tilanne kotona paheni aika nopeasti, äiti joi ja paljon. En tiedä oliko 9kk juomattomuus hänelle liikaa mutta nyt sitten juotiin senkin edestä.

Muistan yhden illan kun äitini ja Tarmo olivat tukevassa humalassa ja riitelivät kovaan ääneen, en muista missä pikkuveljeni oli, oliko hän nukkumassa vai hoidossa jossain. Äitini kaikki miehet ovat pahoinpidelleet häntä mutta nyt asiat muuttuivat radikaalisti pahempaan suuntaan. Tarmo oli tukevassa humalassa ja meni keittiöön tupakoimaan liesituulettimen alle ja väänsi samalla hellan levyn täysille. Levyn ollessa punahehkuinen hän meni äitini luokse ja raahasi hänet keittiöön ja otti hänen kädestään kiinni ja painoi käden kämmen punahehkuiseen hellanlevyyn kiinni. Äitini huutaessa tuskasta tuntui aika jonka käsi oli levyssä kiinni melkein ikuisuudelta. En tiedä tai en ainakaan muista sen illan tapahtumista enempää ja olen varmaankin piiloutunut silloin omaan huoneeseeni.

Seuraavat viikot olivat kotona hiljaista koska Tarmo oli poissa. Äitini käsi paloi todella pahoin ja se turposi noin kolminkertaiseksi normaaliin verrattuna. Kädessä oli yksi valtava koko kämmenen peittävä vesikello, muistan tämän hyvin koska autoin joka päivä äitiäni vaihtamaan rasvalaput ja siteet käteen.

Käden parannuttua äiti alkoi taas juosta kylillä mutta tuli onneksi aina kotiin yöksi. Hän jätti veljeni minun hoitooni ja lähti aina "asioille". En tiennyt mitä nämä "asiat" olivat kunnes kerran hän tuli kotiin juovuksissa Tarmon kanssa, saman joka oli viikkoja sitten polttanut äitini käden.
Tarmo jäi taas asumaan meille ja sama meno jatkui. Äiti ja Tarmo käyttivät paljon alkoholia ja riitelivät/tappelivat. Leikin siihen aikaan usein yksin viereisessä metsässä koska minulla ei ollut ystäviä. Iltaisin tullessani kotiin kuulin jo pihalle kuinka äiti ja Tarmo riitelivät kovaan ääneen.
Mieleeni oli jäänyt pysyvästi se näky kun Tarmo poltti äitini käden ja tästä johtuen en uskaltanut mennä kotiin sisälle.

Tässä vaiheessa löysin paikan missä oli hiljaista ja turvallista, se oli Tarmon koiran iso koppi jossa oli myös lämmin koska sisällä oli sähköpatteri ja tietysti iso karvainen koira joka myös loi turvallisuuden tunteen. Aloin nukkumaan pahimpien riitojen aikaan koiran kanssa kopissa, en tarkkaan muista paljonko vietin öitäni kopissa koiran kanssa mutta uskoisin että niitä oli muutamia kymmeniä. Äitini oli tuohon aikaan niin pihalla ettei edes tajunnut minun olevan muualla yötä.

Kerran tullessani koulusta kotiin, taisin olla silloin neljännellä luokalla, oli äitini vastassa pihavaatteet päällä ja juovuksissa tottakai. Päästyäni sisälle hän sanoi jotain Tarmolle joka vaikutti olevan selvinpäin ja lähti sitten ulos. Luulin että äitini oli menossa juhlimaan ja oletin hänen saapuvan illalla kotiin, voi kuinka väärässä olinkaan.

Illalla odottaessani äitiäni kotiin sanoi Tarmo minulle lähtevänsä ja niin hän tekikin sen enempää selittelemättä. Ajattelin silloin että äiti varmaan tulee pian kotiin.
Äiti ei tullut yöksi kotiin, ja ei tullut sitten kolmeen päivään. Olimme kaksin pienen veljeni kanssa joka ajeli asuntoa ympäri rollaattorilla kun ei osannut vielä kävellä. Pikkuveljeni itkiessä yritin saada häntä rauhoittumaan laittamalla hänet juurikin tuohon rollaattoriin ja työntämällä hänet vauhtiin asuntomme eteiskäytävällä. Liukuminen rollaattorilla pitkin käytävää sai veljeni nauramaan kunnes kerran työnsin hänelle liian kovan vauhdin ja hän törmäsi eteisen käytävän päässä olevaan oveen ja löi huulensa johon tuli verta vuotava haava, olin paniikissa ja yritin rauhoittaa veljeäni.

 

Taisi olla neljäs päivä kun äiti tuli keskellä päivää kotiin. Olin niin onnellinen ja helpottunut kun äiti vihdoin tuli kotiin ja meidän ei tarvitse olla enää yksin. Äidillä olikin muuta mielessä, hän oli humalassa ja tuli kotiin vain vaihtamaan vaatteensa lähteäkseen uudelleen, ja olinhan minä pitänyt hyvää huolta veljestäni niin hän voisi lähteä uudestaan hyvällä omallatunnolla. Tajuttuani että äiti ei tullutkaan jäädäkseen aloin itkemään ja pyysin häntä jäämään. Äiti vaihtoi vaatteet ja otti myös muutamia vaatteita pussissa mukaan ja paineli ovesta pihalle, juoksin silloin hänen peräänsä ja huusin niin lujaa kuin pystyin hänen peräänsä HUORA!!! Äiti ei kääntänyt edes päätään vaan asteli autoon joka odotti häntä parkkipaikalla. Katselin kuinka auto loittoni ja lopulta katosi näkyvistäni.

Äitiä ei näkynyt kolmeen päivään, eikä ketään muutakaan vaan olimme veljeni kanssa yksin kokonaisuudessaan noin viikon, edes koulusta ei kukaan soittanut kotiin vaikka en ollut ollut siellä viiteen päivään. Tarmo ei koskaan tullut takaisin sen jälkeen kun lähti jättäen meidät veljeni kanssa yksin.

 

Muistelisin että tästä seurasi pitkä miehetön kausi äitini elämässä tai ainakaan niitä miehiä ei kotona pyörinyt. Toki äitini vei minua ja veljeäni usein hoitoon paapan eli äitini isän vaimon luokse, paappakin oli alkoholisti ja siksi usein poissa kotoa ryyppyputken ollessa päällä. En tiedä missä äitini näillä reissuilla oli mutta muistan usein paapan vaimon paheksuneen äitini käytöstä suoraan hänelle päin naamaa.