Riistetty lapsuus, asuntomurtoja ja alkoholia

Aika pian Tarmon lähdön jälkeen muutimme kaupungin toiselle laidalla kaupungin vuokra-asuntoon. Uusi asunto oli rivitalo jossa meillä oli oma autokatos ja pieni etu- ja takapiha.

Tässä vaiheessa olin jo aloittanut rikollisen urani joka koostui pääasiassa auto- ja asuntomurroista, toki olihan siinä muutakin kuten mopojen ja pyörien varastelua. Tästä johtuen poliisit vieralivatkin meillä useasti. Se ei minua haitannut koska olin alle 15 vuotias ja rikosoikeudellisesti lain ulottumattomissa eli minua ei voitu ikäni puolesta syyttää oikeudessa tekemistäni rikoksista.
Sisäistin tämän seikan vähän liiankin hyvin ja en välittänyt vaikka jäin kiinni teoistani, eihän niistä tullut sanktioitakaan. 

 

Kerran murtauduimme taloon joka kuului poliisina työskentelevälle miehelle. Mukaan lähti Browning merkkinen puoliautomaattihaulikko 12/76, lippaallinen pienoiskivääri kiikarilla sekä 7,65 kaliberinen Parabellum pistooli sekä ripakopallinen patruunoita kyseisiin aseisiin. Aseet oli helppo myydä mutta pistoolin jätin itselleni koska mielestäni se oli hieno. Joku oli nähnyt meidät talon pihalla ja ottanut kaverini mopon rekisterikilven ylös eli käry kävi aika nopeasti. Poliisi oli noukkinut kaverin mukaansa ja tämä oli laulanut kuin kanarialintu koko homman. Pitkät pyssyt jäi kadoksiin mutta Parabellum löytyi hallustani. Jostain syystä aseet ovat kiehtoneet minua pienestä pitäen, ehkä se on geeneissä koska isäni on ollut aikoinaan kova asemies mutta menetti jossain vaiheessa känni tötöilyjensä takia aseluvat.

 

Tässä vaiheessa pienet alkoholin kanssa kokeilut muuttuivatkin jo oikein juomiseksi ja olinkin usein jopa viikolla aika pihalla, joko kaljasta tai kiljusta jota tuli tehtyä myös itse. Join joskus myös itseni "pieneen sievään" mennessäni kouluun, oli siedettävämpää mennä kiusatuksi kun oli turruttanut itseään hieman alkoholilla. 

Muistan kun kaverini kävivät meillä kylässä mopoillaan oli heillä tapana oikaista pihaamme ajamalla naapurin nurmikon poikki johon muodostuikin pikkuhiljaa polku. Naapurissa asuva mies oli aina minulle vihainen hänen nurmikkonsa turmelemisesta ja kerran sitten teinkin hänelle lupauksen että kaverini eivät enää aja hänen pihansa poikki. Kerroin asiasta kavereilleni ja he lopettivatkin naapurin nurmikon kautta ajamisen. Naapuri kylvi pihallensa muodostuneeseen polkuun ruohonsiemeniä ja sai näin pihansa taas edustavan näköiseksi.

Kerran äitini oli tukevassa humalassa ja hyppäsi pihalla olevan autonsa rattiin ja peruutti kaasu pohjassa autokatoksesta suoraan kyseisen naapurin nurmikolle auton törmätessä naapurin seinään niin lujaa että asunnon ulkoverhoilu hajosi. Tästä paikasta äiti lähti ajamaan eteenpäin kaasu pohjassa sudittaen naapurin juuri korjatun nurmikon ruvelle. En muista koska minua olisi hävettänyt yhtä paljon.
Naapuri oli ilmeisesti soittanut äitini perään poliisit koska äitini palatessa kotiin autollaan noin puolen tunnin kuluttua meni hänen saapumisestaan noin viisi minuuttia kun pihaamme ajoi mustamaija ja kaksi poliisia tuli sisälle. Äitini jutteli poliisien kanssa keittiössä ja huusi minua keittiöön. Keittiöön päästyäni äiti heilutti kädessä tyhjää Finlandia vodka pulloa ja pyysi minua kertomaan poliiseille että hän oli juonut kyseisen pullon saavuttuaan kotiin. Sanoin poliiseille että pullo on ollut tyhjänä tiskikaapissa jo monta kuukautta. Tästä seurasi se että äiti lähti poliisien matkaan ja menetti ajokorttinsa.

Tarmon lähdön jälkeen ei äidilläni ollut hetkeen ketään miestä kierrossa kunnes yhtenä päivänä kotiin tullessani oli keittiössämme mies joka esitteli itsensä Hasseksi. Hasse oli komea ja fiksun oloinen mies ja äitikin oli aina selvinpäin Hassen käydessä meillä pari kertaa kahvilla. Kerran kahvilla meillä ollessaan pyysi Hasse äitiäni syömään ja jonnekkin treffeille. Olin tyytyväinen että äiti oli kerrankin löytänyt elämäänsä miehen joka vaikutti hyvin tasapainoiselta ja asialliselta tyypiltä.
Äiti ja Hasse sopivat että Hasse hakee äidin lauantaina neljältä treffeille. Lauantain koittaessa äiti sanoi aamusta menevänsä käymään naapurissa tarkoittaen naapurilla ystäväänsä, yksinäistä naista joka asui neljän asunnon päässä meistä.
Kellon lähennellessä neljää päätin lähteä naapuriin muistuttamaan äitiäni treffeistä Hassen kanssa. En päässyt äitini ystävän luokse löydettyäni äitini sammuneena naapurin nurmikolta. Äiti oli oksentanut paidalleen ja oli todella tukevassa humalassa. Hetken äitiäni herätellen sainkin hänet nousemaan nurmikolta ja talutin hänet sisälle ja vaihdoin hänen oksennuksen tahrimat likaiset vaatteet puhtaisiin samalla juottaen hänelle vettä siinä toivossa että hän selviäisi. Äiti näytti kaikista ponnistuksistani huolimatta kamalalta kun Hasse tuli häntä hakemaan. Äiti taapersi Hassen autoon vaikka pystyssä pysyminen tuottikin vaikeuksia. En koskaan tämän jälkeen enää nähnyt Hassea, mitä en kyllä suuresti ihmettelekkään.

Kerran tullessani kotiin kuulin keittiöstä hirveää riitelyn ääntä. Mennessäni keittiöön näin Tarmon, pikkuveljeni isän retuuttavan äitiäni hiuksista pitkin keittiötä. Sain totaalisen raivarin ja juoksin huoneeseeni jonka nurkassa nojasi kaveriltani lainassa oleva harppuuna. Kyseessä oli harppuuna jossa terävä nuoli saadaan lentämään liipaisinta painamalla vahvan kuminauhan avulla ja kyseessä oli harppuuna jonka nuoli ammuttaessa upposi kovaan lautaankin syvälle. Nappasin harppuunan ja viritin sen ja juoksin keittiöön samalla huutaen jotain Tarmolle. Tarmo havahtui ja näki harppuunan kädessäni ja juoksi pihalle ja jäi seisomaan äitini auton taakse. Menin pihalle jossa Tarmon ja minun välissä oli äitini auto. En muista mitä puhuin Tarmon kanssa mutta jossain vaiheessa nostin harppuunan auton katon yläpuolelle ja osoitin sillä Tarmoa rintaan/ylävartaloon ja painoin liipaisinta. Mitään ei tapahtunut, harppuuna ei lauennut koska ilmeisesti olin unohtanut varmistimen päälle tai sitten harppuunassa oli jokin vika. Tarmo näki minun painavan liipaisinta ja räplätessäni harppuunaa äkäisesti koska pelkäsin Tarmon tulevan päälleni, juoksi hän autoonsa ja ajoi pois. Jos harppuuna olisi lauennut olisi elämäni tällä hetkellä varmaankin erilainen kuin se nyt on. 

 

Koulunkäyntini oli tässä vaiheessa kärsinyt siinä määrin että todistukseni saatuani oli paperissa viisitoista nelosta, eli kaikista aineista saamani arvosanat olivat arvostelun huonoimmat. Keskiarvoni ollessa 4.0 jäin seitsemännellä luokalla luokalleni.

Kesäloman aikana muutimme noin 30km päähän pienelle paikkakunnalle jossa aloitin seitsemännen luokan uudestaan.