Isän kohtaaminen

En ollut tavannut isääni lapsuudessani koska vanhempani erosivat äitini ollessa raskaana minua odottaen.

 

Tämä tietämättömyys omista juurista ja varsinkin isästä alkoi vaivaamaan minua todella ollessani 13 vuotias. Tiesin isästäni vain nimen ja sen että hän asui edelleen pohjoisessa lähes 600km:n päässä samassa kaupungissa jossa olin syntynyt.

 

Kun yläasteella alkoi kesäloma päätin matkustaa pohjoiseen ja etsiä isäni. Se mitä tekisin jos hänet löytäisin oli mielessäni vielä mysteeri mutta ajattelin improvisoida jos sinne asti päästään. En ollut koskaan matkustanut junalla mutta nyt ostin vain menolipun pohjoiseen koska minulla ei ollut riittävästä rahaa meno-paluu lippuun ja jotain rahaa piti jättää taskuunkin perillä käytettäväksi.

 

Matkustin kotipaikkakuntamme pieneltä asemalta junalla seuraavaan kaupunkiin jossa vaihdoin junaan joka veisi minut perille pohjoiseen. Junamatka oli pitkä koska tuohon aikaan juna pysähtyi lähes jokaisella pikku asemalla matkan varrella. Oli jännittävää istua ensi kertaa junassa ja katsella vaihtuvia maisemia.

Saapuessani päämäärääni oli jo ilta ja paikallisen juna-aseman piha lähes autio vain pari taksia oli parkissa aseman parkkipaikalla. Aseman pihassa oli puhelinkioski johon astuin sisälle. Ajatella että ennen kaupungilla ollessasi jos halusit tavoittaa jonkun henkilön piti sinun mennä kadulla olevaan koppiin johon kolikoita syötettyäsi pystyit soittamaan ihmiselle jonka puhelinnumeron saatoit löytää samassa kopissa olevasta puhelinluettelosta. Tästäkin kopista löytyi puhelinluettelo josta etsin isäni nimeä joka lopulta löytyikin. En toki ollut varma oliko kyseessä oikea henkilö mutta revin kyseisen sivun irti puhelinluettelosta ja kävelin parkkipaikalla olleeseen taksiin ja näytin puhelinluettelosta löytämääni oletetun isäni osoitetta ja kysyin taksikuskilta missä se on. Kyselemäni osoite olikin noin kilometrin päässä jonne taksikuski minut avuliaastitiputti lähtiessään ajoilleen.

Osoitteessa sijaitsi vanhempi kerrostalo jonka rappukäytävien nimikylttejä tutkien löysin rapun jossa oli tuttu nimi. Tässä se nyt oli, mun faija tai ehkä ei mutta uskoin että saman nimisiä henkilöitä ei varmaan ole monia. Kiipesin portaita kolmanteen kerrokseen ja edessäni oli ovi jossa luki sukunimeni. Tilanne oli outo ja tuijotin ovessa näkyvää nimeä pitkään, se oli ensimmäinen kerta kun näin nimeni jossain ovessa. Lopulta sain painetuksi ovessa olevaa ovikelloa joka pirahti mielestäni lujaa, muistan että jännitti pirusti.

Ovi aukesi ja oven suussa seisoi mies joka kyseli mitä asiaa. Hetken miestä tuijotettuani tulin tulokseen että mies on isäni, ulkonäkö oli kuin minulla, samat silmät ja kasvonpiirteet ja olin nähnyt äitini valokuva-albumissa isäni nuoruuskuvan jota tämä mies muistutti selvästi.

 

Katsoin miestä silmiin ja sanoin "minä olen sun poika ja mä tulin nyt" ja astuin sisään asuntoon. Mies ei puhunut mitään ja sulki ulko-oven. Riisuin kengät ja takin ja menin asuntoon peremmälle. Asunto oli suht pieni, olohuone jossa oli sänky ja sohva ja lisäksi pieni keittokomero. Istahdin sohvalle ja mies tuli perässä ja istuutui sängylle ja sytytti savukkeen. Mies tuijotti minua poltellessaan ja savukkeen sammutettuaan kysyi minulta "sinä olet varmaan (nimeni)" eli kyllä isä oli tietoinen olemassaolostani ja tiesi jopa nimenikin. Vastasin että kyllä olen. Mies oli hetken hiljaa ja kysyi sitten haittaisiko minua jos hän ottaisi ryypyt, sanoin ettei haittaa ja hän haki keittokomerosta pullon koskenkorvaa josta korkattuaan otti aika isot ryypyt, raakana tottakai.

 

Illan aikana vaihdoimme jonkun verran kuulumisia tai lähinnä isä kyseli minusta ja äidistä kaikkea maan ja taivaan väliltä kunnes illalla nukahdin sohvalle josta isä minut aamulla herätti kysyen lähdenkö hänen matkaan asioille johon vastasin että tottakai.

 

Ensin isä ajoi kauppaan josta nouti keskikaljaa jota ryypiskeli matkallamme jonnekkin kauemmas. Muutaman pullon ryystettyään olimme perillä. Kävi ilmi että isällä oli ravihevonen jota käytiin sitten juoksuttamassa ja ruokkimassa jossain tallilla. Koko päivänä isä ei paljon puhunut minulle, vain vilkuili ja välillä kyseli onko nälkä.

 

Olen kuullut äidiltäni että isäni on ollut erittäin impulsiivinen, väkivaltainen ja raaka mies aikoinaan eikä häntä ollut kukaan voittanut mittelöissä. Tämä tuli minullekin selväksi tällä reissulla.

 

Seuraavana päivänä menimme isän kanssa raveihin jossa hän pelaili vähän rahapeliä ja katselimme raveja kentän katsomossa. Yhtäkkiä isä nousi ylös ja sanoi että tulepas mukaani. Kävelimme sivukatsomon eteen jossa istui 2 riviä romaneja ehkä noin parisenkymmentä miestä pahvihousuineen ja lakerikenkineen. Tämän kova äänisen seurueen keskellä istui todella isokokoinen mies joka mielestäni oli tämän seurueen pääjehu. Kaiken kälätyksen keskeltä isä tokaisi kovaan ääneen tälle isolle miehelle että "tiedätkö kuka tämä on" ja laittoi kätensä päälaelleni. Koko seurue hiljeni heti, ei sanaakaan keneltäkään ja kaikki tuijottivat meitä. Tuo iso mies joukkion keskellä jolle isäni esitti kysymyksen oli selvästi peloissaan. Miehen katse vaelsi välillä minuun ja välillä isään ja selkeästi häntä jännitti vastata isän kysymykseen. Hetken minua tuijoteltuaan sai mies värisevällä äänellä vastattua että "sinun poikasi". Tähän isä tuumasi että "aivan oikein, tässä on minun poikani" ja samassa kävelimme takaisin paikoille joissa istuimme aiemmin. Tämä tilanne jäi mieleeni elävästi, en ole koskaan nähnyt isojen miesten hiljenevän ja selvästi pelkäävän miestä joka esittää yksinkertaisen kysymyksen.

 

Samaisena iltana isä otti taas kuppia eli useamman pullon koskenkorvaa joka tuntui myös saavan isän puheliaammaksi. Hän aloitti lauseensa "minä kerron tämän nyt sinulle että et kuule sitä muualta". Mietin että mitähän nyt tulee ja isäni jatkoi, "olen ollut vankilassa vuoden tapon yrityksestä". Ei se asia minua heilauttanut, veli oli ollut myös vankilassa samasta asiasta ja kävikin ilmi että he olivat isän kanssa lusineet samaan aikaan. Joku oli pokeripelistä lähdettyään varastanut isän lompakon eteisessä roikkuvan takin taskusta ja siellä oli ollut rahaakin jonkun verran. Seuraavana päiväni isä oli mennyt kyseisen varkaan kotiin ja vaatinut rahojaan takaisin johon varas oli tuumannut kyllä varastaneensa rahat muttei aikonutkaan palauttaa niitä. Miehet olivat seisseet keittiössä josta isä oli pöydältä ottanut leipäveitsen ja puukottanut miestä vatsaan.

 

Seuraavana päivänä isä osti minulle paluulipun kotiin ja saatteli junaan. Olin helpottunut tavattuani isäni, en tiedä miksi mutta olo oli helpottunut.

 

Tapasin isääni tulevina vuosina vain satunnaisesti koska isä joi paljon ja oli harvoin tavoitettavissa. Aikuisiällä meille tuli 10 vuoden välirikko isän pantua välit poikki mutta kerron siitä joskus lisää.