Riistetty lapsuus, yksinäiset yöt

Jotta voisitte ymmärtää millainen ihminen olen, on ehkä hyvä aloittaa lapsuudestani – joka lievästi ilmaistuna poikkeaa siitä, mitä normaalilla lapsuudella yleensä tarkoitetaan.

Isäni oli naimisissa äitini kanssa, mutta jätti hänet kuultuaan raskaudesta. Ennen lähtöään hän yritti aiheuttaa keskenmenon potkimalla äitiäni vatsaan. Isä oli väkivaltainen ja juovuksissa vaarallinen.

Synnyin Pohjois-Suomessa. Ensimmäiset lapsuusmuistoni ovat ajalta ennen päiväkotia. Asuimme varuskunnan alueella, koska isäni oli kapiainen. Eron jälkeen jäimme äidin kanssa asumaan samalle alueelle vanhaan rivitaloon. Pienet etupihat oli erotettu toisistaan matalilla aidoilla. Perheeseeni kuului myös kymmenen vuotta vanhempi isoveljeni, jolla oli eri isä ja joka vietti kotona vain harvoin aikaa.

Isäni oli alkoholisti, ja sama päti myös äitiin. Jo tarhaikäisenä jäin yksin kotiin öisin, äidin lähtiessä kaupungille. Pelkäsin pimeää ja odotin aamuisin äitiä kotiin. Hän tuli usein humalassa ja makasi koko seuraavan päivän sängyssä, minun etsiessäni jääkaapista jotain syötävää – yleensä jotain hyvin outoa ja epäsopivaa pikkulapselle.

Yksinäisiä öitä oli usein, ehkä siksi pimeän pelko jäi minuun pitkäksi aikaa.

Eräs varhaisin muisto on koirasta, jota silitin etupihamme aidan raosta. Halusin tehdä sille hyvää, joten hain jääkaapista kaiken ruuan mitä löysin ja heittelin ne aidan yli koiralle. Myöhemmin ovelle ilmestyi sotilaspuvussa oleva mies, joka antoi äidilleni setelin ja sanoi: “Poikanne on syöttänyt minun ajokoirani viikoksi eteenpäin.” Äiti ei tiennyt, itkeäkö vai nauraa.

Muutettuamme pois varuskunnan alueelta asuimme hetken pienehkössä omakotitalossa, jonka omisti äitini uusi miesystävä Raimo. Raimon tullessa kuvioihin tilanne parani hetkeksi: äiti oli kotona öisin. Pian Raimo kuitenkin katosi, mutta jäimme edelleen asumaan ilmeisesti hänen taloonsa.

Äidillä ei ollut autoa, joten hän kuljetti minua päiväkotiin pyörällä. Usein hän ei kuitenkaan tullut hakemaan minua tarhasta. Istuin tarhatädin kanssa kahdestaan, kun hän yritti tavoitella äitiäni puhelimella. Joskus veljeni tuli hakemaan pyörällä, joskus eräs Helka-niminen täti, jonka roolista elämässämme en vieläkään tiedä mitään.

Kerroin äidilleni, että haluaisin joskus saada oman mikroauton. Tästä tuli hänelle uusi keino: aina kun hän lähti kaupungille, hän sanoi menevänsä etsimään minulle mikroautoa. Minä jäin kotiin yksin, toivomaan ja uskomaan.

Vilkkaana poikana minulla riitti aikaa kaikenlaiseen.

Löysin kerran autotallin roskakorista lähes täyden mustan spraymaalipurkin. Otin sen mukaani ja suuntasin lähikerrostalojen pihaan. Maalasin lipputangon mustaksi niin korkealta kuin yletyin ja piirsin tikku-ukkoja sekä muuta "taidetta" kerrostalon seinään. Seuraavana päivänä ovelle tuli mies, ja kun äitini avasi oven, hän kysyi, olenko sotkenut seinät. Kiistin tietenkin kaiken, kunnes selvisi, miksi pullo oli ollut roskissa: suutin oli rikki ja maalia oli roiskunut myös kasvoilleni. Vale näkyi kasvoiltani, kirjaimellisesti.

Jatkoin maalarin uraani myöhemmin. Minua kismitti suuresti, että naapurin kakaroilla oli polkupyörät mutta minulla ei. Kerran löysin taas autotallista spraymaalia, tällä kertaa kullanväristä. Maalailin sillä pihassa pikkukiviä kultaiseksi minkä kerkesin kunnes maali loppui. Eräänä päivänä äitini tullessa kotiin hän kysyi, että mitä ovat nuo useat lasten polkupyörät pihassamme, totesin tyynesti, että pyörät ovat minun. Äitini ihmetteli, että mistä olin ne saanut ja kerroin, että olin ostanut ne naapurin kakaroilta. Äitini kysyi, että milläs olin ne maksanut niin vastasin tyynesti, että kullalla :)

Muistan kerran voineeni fyysisesti todella huonosti ja kerroin asiasta äidilleni useasti parin päivän aikana. Äiti ei kiinnittänyt sanomaani huomiota keskittyen juomiseen, meikkaamiseen ja illanviettoihin kaupungilla. Parin päivän kuluttua maatessani sängyssä tunsin kuinka se leijuu, tunne oli hurja. Huusin sängystäni äidille että sänky lentää jolloin äitini tuli katsomaan. Olin hiestä märkä ja palelin. Äitini kokeili otsaani ja haki heti kuumemittarin jonka työnsi kainalooni. Siihen aikaan mittaria piti pitää kainalossa 10 minuuttia ja tuon ajan äitini kulki edes takaisin sänkyni vierelläni. Kuumemittaria katsottuaan näin äitini hieman hätääntyvän. Ilmeisesti korkean kuumeen johdosta luulin sänkyni lentävän. Samana päivänä meille tuli joku mies, joka oli ilmeisesti lääkäri, koska hän kuunteli keuhkojani stetoskoppilla ja teki muitakin tutkimuksia minulle. Muistelisin, että minulla oli keuhkokuume.

 

Veljeni asui talon yläkerrassa olevassa huoneessa, jonne minulta oli pääsy kielletty. Toki siellä kuljin kollaamassa paikkoja, kun veli ei ollut kotona.

 

Kerran veljeni tuli kotiin ja hänen farkkunsa olivat kauttaaltaan veressä. Muistan, että äitini yritti pestä farkkuja puhtaaksi, mutta turhaan. Seuraavana päivänä meille tuli kaksi miestä, jotka puhuivat äitini kanssa todella pitkään. En nähnyt veljeäni tuon jälkeen pitkään aikaan. En ymmärtänyt tuolloin mitä tapahtuu. Joku mies oli yrittänyt raiskata veljeni tyttöystävän ja veljeni oli etsinyt tuon miehen käsiin ja hakannut hänet pahaan kuntoon ja lopuksi lyönyt vielä veitsellä. Veli istui vankilassa vuoden, joko tapon yrityksestä tai törkeästä pahoinpitelystä. 

Tästä talosta muutimme noin 500km päähän pienelle paikkakunnalle Pohjanmaalle. Veljeni jäi pohjoiseen eli muutimme kahdestaan äidin kanssa. Tässä uudessa paikassa muistan ensimmäisen ja viimeisen kerran äitini olleen töissä hetken aikaa, se oli hyvää aikaa vaikka äiti joikin töiden lomassa mutta pysyi kuitenkin tajuissaan eikä lähtenyt öisin minnekään.
Asuimme silloinkin omakotitalossa, joka ilmeisesti tuli meille vuokralle jotenkin äidin työnantajan kautta. Muutaessamme tälle paikkakunnalle olin päiväkodissa hetken kunnes aloitin ensimmäisen luokan koulussa.

Muistan kerran, kun heräsin yöllä meteliin, joka kuului talostamme sisältä. Astuin huoneestani ulos ja totesin, että pimeässä talossamme hiippailee useita miehiä, jotka kaikki kantavat tavaraa käsissään. En tiedä missä äitini oli mutta miesten lähdettyä hän tuli jostain luokseni kun katselin keittiön ikkunasta miesten menoa pihalla. Katuvalojen tai joidenkin muiden valojen loisteessa tunnistin yhden miehistä Raimoksi, samaksi mieheksi, jonka talossa olimme ennen asuneet. Käsitin tilanteen niin, että äitini oli varastanut hänen omaisuuttaan muuttaessamme, jotka hän nyt sitten haki keskellä yötä kodistamme takaisin.

Aika nopeasti tapahtuman jälkeen kuvioihin tuli uusi mies nimeltä Jussi. Jussi oli kiva, kunhan oli selvinpäin. En tiedä, hankkiko äitini hänet vain turvaksi, kun oli käynyt niitä yöllisiä vieraitakin.
Aika nopeasti Jussin tapaamisen jälkeen äiti jäi pois töistä ja viina alkoi taas maistumaan urakalla. Päivisin ja iltaisin ryypättiin Jussin kanssa, huudettiin ja tapeltiin, tätä melua pakenin aina huoneeseeni ja kuuntelin täysillä radiota, etten olisi kuullut riitelyä, joka oli välillä niin kiivasta, että Jussi löi äitiä ja äiti löi Jussia.

Muistan yhden talviyön, kun äiti haki minut sängystä ja juoksimme talomme takaovesta lumihankeen ja kyyristyimme metsään. Muistan kuulleeni kovan äänen, jonka tulkitsin laukaukseksi. Olimme kyyryssä hangessa aika pitkään, koska muistan, kuinka äitini ja minä tärisimme vilusta, olihan meillä päällä vain yöpuvut ja olimme paljain jaloin. Tovin kuluttua menimme naapuri talon ovelle, jonne pääsimme sisään lämpimään.

Tämä suhde ei sitten kestänytkään kauan ja äitillä olikin pian uusi mies kierrossa. Tämän uuden miehen nimeä en muista, mutta sanottakoon häntä vaikka Antiksi.
Antti asui lähellä meitä omakotitalossa ja omisti keskustassa olevan tanssiravintolan, jonka yhteydessä oli päivisin auki oleva kioski, jossa myytiin jäätelöä ja irtokarkkeja.
Muistan, kun äiti meni iltaisin kyseiseen ravintolaan juhlimaan Antin kanssa ja otti minut mukaansa ja vei suljettuna olevaan pimeään kioskiin ja antoi laatikollisen irtokarkkeja ja sanoi, että syöhän poika karkkia, äiti tulee pian. Siellä minä sitten istuin pimeän kioskin lattialla suu makeana karkeista äitin juhliessa seinän takana olevassa ravintolassa.
Muistan selvästi, kun äitini haki minut aamuyöstä kioskin lattialta ja menimme autolla kotiin äitin ajaessa, olen varma että hän oli humalassa.

 

 

 

Kerran näihin aikoihin istuessamme päivällä keittiönpöydän ääressä syömässä lensi äitini polkupyörä lasin läpi keittiön pöydälle. Rikkinäisen lasin takana oli Jussi, äidin edellinen mies pelkkä pyyhe vyötäisillään ja ilmeisesti tukevassa humalassa.
Jussi lähti kävellen pois paikalta ja äitini käski minun seurata Jussia, että tietäisi minne hän menee. Seurasin Jussia ojissa välillä maaten, koska minua pelotti. Jussi käveli suoraan äitini uuden miesystävän Antin luokse ja meni taloon sisälle. Juoksin kotiin ja kerroin äidilleni minne Jussi meni. Äitini soitti heti Antille ja muistan kun hän kysyi häneltä puhelimessa, että onko Jussia näkynyt ja käsitin että vastaus oli ei vaikka Jussi siellä olikin.

 

Tämän episodin jälkeen muutimme aika nopeasti pois kyseiseltä paikkakunnalta.
Seuraava asuinpaikkamme oli rivitalon päätyasunto pienellä kaava-alueella.