Miksi kirjoitan?

Kirjoitin ensimmäisen blogitekstini vuonna 2012. Silloin tein vain yhden julkaisun – elämä ei vielä kantanut siihen, että olisin jaksanut tai uskaltanut mennä syvemmälle. Nyt, yli vuosikymmen myöhemmin, aika on kypsä.

Tämä blogi on henkilökohtainen ja rehellinen kertomus elämästäni. Kirjoitan kokemuksistani, menneisyydestäni, selviytymisestä, traumasta ja toipumisesta. Vuosien varrella olen rakentanut uran, perheen ja näennäisesti menestyksekkään elämän, kunnes paloin loppuun ja romahdin. Sen jälkeen elämä alkoi avautua uudella tavalla – kivuliaasti, mutta aidommin.

Kirjoittaminen toimii minulle keinona jäsentää omaa tarinaani ja purkaa asioita, joita olen kantanut mukanani vuosikymmeniä. Kaikki, mitä täällä jaan, on totta niin kuin olen sen elänyt ja kokenut. Joistain asioista kerron nyt ensimmäistä kertaa.

Tulen kirjoittamaan myös vaikeista aiheista – niistä, joista usein vaietaan: häpeästä, pelosta, rikoksista, mielenterveydestä, vääristä diagnooseista, CPTSD:stä ja toipumisesta. Puhun asioista niiden oikeilla nimillä, koska hiljaisuus ei koskaan paranna ketään.

Jos tekstini resonoivat sinussa, olet tervetullut seuraamaan matkaani. En lupaa kepeitä tarinoita, mutta lupaan olla rehellinen.