Riistetty lapsuus, viiltelyä ja kissan kuolema

Taas oli luvassa uudet kuviot, uusi koulu ja uudet kaverit. Se oli ainakin hyvä puoli että kiusaaminen loppui lähes kokonaan tässä uudessa koulussa. Ehkä tähän vaikutti se että koulun "kovimmat jätkät" ottivat minut kaveripiiriinsä, olinhan minäkin "kova jätkä" kun poltin tupakkaa ja join jo tässä vaiheessa viinaakin kuin miehet, ainakin omasta mielestäni ja tietysti edelleen jatkuvat varkaudet ja vahingonteot auttoivat kovan jätkän imagon luomisessa.

Koulukiusaamisen poistuttua kuvioista huomasin jopa viihtyväni koulussa ja sain kokeistakin siedettäviä numeroita, toki lintsasin koulusta välillä jos siltä tuntui tai oli krapula.
Tähän aikaan tuli usein öisin "lainattua" äidin autoa jolla opettelin ajamaan. Ensimmäiset kokeilut auton kanssa päättyivät huonosti minun rikkoessa auton kytkimen, mutta auton kulkiessa hiljaa eteenpäin sain sen ajettua kotiin. Äitini huomatessa että auto ei liiku mihinkään kielsin hänelle koskeneeni siihen. Jäin kuitenkin kiinni koska istuin oli säädetty niin eteen että äitini tiesi minun ajaneen autolla.
Opin aika nopeasti ajamaan rikkomatta autoa ja muistin myös säätää penkin samaan kohtaan missä se oli ollut lähtiessäni.

Näihin aikoihin äidille ilmaantui uusi poikaystävä nimeltään Markku. Markku oli pitkä ja muutenkin suuri kokoinen mies. Markku oli istunut vankilassa taposta, oli kuulemma ampunut miehen ja oli tehnyt muutakin ansaitakseen linnatuomionsa kuten pahoinpitelyjä, rattijuopumuksia yms. Arvatenkin kyseessä ei ollut ns. kunnollinen mies.

Mietin usein että äitini valitsi miehikseen tuollaisia ns. ressukoita varmaankin siksi että uskoi muuttavansa miesten elämän ja samalla "pelastavansa" ne. Kerran äitini kanssa asiasta keskustelinkin ja olin osaksi oikeassa hänen mies valintojensa suhteen.

Markku asui noin viiden kilometrin päässä meistä vuokraamassaan omakotitalossa jossa myös minä, veljeni ja äitini vietimme välillä aikaa, olihan se mukavampi paikka kuin rivitalo naapureineen.
Markku ja äiti joivat paljon ja Markku oli myös pitkän linjan alkoholisti. Muistan usein juoneeni Markun kanssa pontikkaa ja olleeni hänelle kuskina autolla, juovuksissa tottakai ja ilman ajokorttia, kerran jäin jopa kiinni rattijuopumuksesta ja jouduin oikeuteen.

 

Olen aina ollut erittäin eläinrakas ihminen ja olin onneni kukkuloilla kun sain ottaa kissanpennun. Pentu oli aina mukanani kun vietimme aikaa Markun talolla. Muistan yhden kesäisen aamun Markun talolta. Istuin keittiössä kun Markku heräsi ja tuli istumaan keittiöön. Pöydällä oli pontikkaa josta Markku otti heti tukevat ryypyt. Kysyin Markulta jotain mutta hän ei vastannut mitään, istui vain hiljaa. Kissanpentuni sattui kävelemään Markun ohitse ja Markku nappasi sen yhtäkkiä kouraansa ja heitti täysiä seinään. Räjähdin itkuun ja Markku alkoi huutamaan jotain minulle. Otin kuolleen kissan lattialta ja juoksin pihalle. Käärin kissan paitani sisään ja ajoin hysteerisesti itkien polkupyörällä rivitalo kotiimme. Jostain syystä minulla ei ole mitään muistikuvaa mitä tein kissan ruumiille, luultavasti olen sen haudannut.

 

Tapahtuman johdosta en koskaan palannut Markun talolle vaan asuin koko kesän yksin rivarissa äidin ja veljeni asuessa Markun talolla. Yksin asuminen oli mukavaa mutta hieman rankkaa koska en saanut mistään rahaa ja ruokakin oli kallista. Muistan kerran keränneeni kotimme kaapeista kaikki tyhjät pullot joita oli todella paljon joka paikassa koska äidillä oli tapana piilotella olut, viini ja viinapulloja pitkin asuntoa mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Lisäksi kävin koko asunnon läpi ja löysin kolikoita sieltä täältä. Palautin pullot kauppaan ja ostin palautusrahoilla ja kolikoillani hieman ruokaa ja paketin jäätelöä.

Seuraavana aamuna heräsin keittiöstä kuuluvaan kolinaan, astuessani keittiöön oli äitini siellä tyhjäämässä ostamiani ruokia ja jäätelöpakettia omaan kassiinsa. Sain totaalisen raivarin ja huusin hänelle että ruokiani et vie! Äitini havahtui ja poistui asunnostamme samantien jonka jälkeen menin takaisin nukkumaan kunnes heräsin noin tunnin päästä ovikellon ääneen.
Nousin sängystäni ja kävellessäni ulko-ovelle huomasin että takaovella seisoi kaksi virkapukuista poliisia ja tuijotti ikkunasta sisään. Avatessani ulko-oven oli siellä kaksi poliisia lisää jotka rynnivät sisään asuntoon. Tiedustelin mitä asiaa heillä oli johon sain vastauksen että, meidän pitää nyt viedä sinut sairaalaan koska äitisi on meille ilmoittanut että siellä on sinulle paikka varattuna. En ymmärtänyt asiaa lainkaan ja kieltäydyin lähtemästä mukaan jolloin käteni käännettiin selkäni taakse ja niihin laitettiin käsiraudat ja minut talutettiin poliisiauton takapenkille.

 

Matka jatkui siitä 30km päähän samaiselle paikkakunnalle jossa asuimme ennen ja siellä paikalliseen mielisairaalaan jossa poliisit taluttivat minua pitkin sairaalan pitkiä käytäviä kunnes istuimme odottamaan lääkäriä saapuvaksi. Lääkärin saavuttua pyysi hän minut huoneeseensa ja pyysi poliiseja odottamaan oven ulkopuolella. Lääkäri kyseli että miksi minut on tuotu sinne ja kerroin hänelle että ilmeisesti äitini on minut passittanut tänne ja poliisi on tuonut koska olen alaikäinen ja äitini näin ollen huoltajanani määrää asioistani. Lääkäri nousi tuolista ylös ja avasi huoneensa oven ja kova äänisesti ryöpytti poliisi kysellen "mitä tämä poika tekee täällä?". Poliisi kertoi että äitini oli soittanut poliisille että riehun kotona ja olen sekaisin ja että hän on varannut minulle hoitopaikan mielisairaalasta. Lääkäri käski päästämään minut heti vapaaksi ja lähdinkin samantein poliisien matkaan kohti poliisilaitosta jossa allekirjoitin jonkun paperin ja olin vapaa lähtemään. Kyselin että millä pääsen kotiin johon sain vastaukseksi että, "sinullahan on terveet jalat".
Lähdin kävelemään kotiin jonne oli matkaa 30km. Muistan tämän päivän hyvin koska silloin oli syntymäpäiväni, kiitos äiti lahjasta.

Asustelin yksin lähes koko kesän kunnes äiti tuli takaisin kotiimme veljeni kanssa. En tiedä oliko Markun kanssa tilanne tulehtunut koska Markkua ei näkynyt meillä hetkeen.

Äiti joi edelleen reippaasti ja ajeli iltaisin autolla juovuksissa. Muistan aina odottaneeni ikkunan ääressä hänen paluutaan kotiin silloin kun tiesin hänen ajavan humalassa, olin huolissani koska olin nähnyt äitini holtittoman ajotavan.
Kerran odottaessani äitiä ikkunan takana näin hänen tulevan kotiin ja ajavan stop-merkistä pysähtymättä ison tien yli ja juuri tien ylitettyään ajoi suuri rekka ohitse aivan äidin auton perää hipoen, hengenlähtö ei ollut kaukana.

Tähän aikaan käytin itsekkin alkoholia todella paljon ja viikonloput meni kylillä sekoillen ja oksennellen. Välillä olimme kavereiden kanssa meillä juomassa jolloin äitini tunki itseään koko ajan huoneeseeni tarkoituksena pummata ryyppyä. Tämä oli nöyryyttävää koska äitini oli aina todella vahvasti humalassa.

Kerran ollessamme kavereiden kanssa, siis näiden kylän "kovimpien jätkien" kanssa meillä istumassa iltaa, meni yksi kavereistani istumaan keittiiöön pöydän ääreen äitini kanssa jossa he molemmat nauttivat alkoholia.
Myöhemmin illasta kutsui äitini minut huoneestani keittiöön jonne mennessäni kävi tämä äidin kanssa iltaa istunut kaverini kimppuuni ja kaatoi minut lattialle ja tuli päälleni makaamaan ja löi minua nyrkeillä kasvoihin.
Äitini tuli polvilleen viereemme lattialle ja käski kovaan ääneen kaveriani lyömään minua lujempaa jota käskyä kaverini tottelikin ja löi minua useita kertoja naamaan. En muista kuinka tilanne laukesi ja mitä tapahtui sen jälkeen mutta seuraavana päivänä minulla oli musta silmä ja molemmat huulet halki. Ilmeisesti äitini oli saanut puhuttua kaverini käymään päälleni, syytä en tiedä.

Tähän aikaan voin todella pahoin henkisesti ja aloin viiltelemään itseäni. Aluksi viiltely oli pienimuotoista ja viillot pieniä. Mielestäni kyseessä oli hätähuuto, jos vain joku huomaisi että voin pahoin ja tarvitsen apua. Kukaan ei kiinnittänyt asiaan huomiota ei edes äitini.
Kerran ollessani humalassa huoneessani viilsin käteeni haavan joka ulottui liki luuhun asti ja haavasta valuva veren määrä oli valtava. Menin tämän jälkeen keittiöön jossa näytin haavaani äidilleni jonka kommentti asiaan oli vain, "laita siihen laastari".

Tuolloin en ollut ainoa perheessämme joka heilui veitsien kanssa. Muistan kerran kun äitini humalassa kulki pitkin asuntoamme suuri keittiöveitsi kädessä ja hoki lausetta, "pitää tappaa itsensä, pitää tappaa itsensä". En kiinnittänyt asiaan pahemmin huomiota koska tuohon aikaan tunteet äitiäni kohtaan olivat todella kylmät ja äitin poismeno olisi ollut ennemminkin pelastus kuin murheellinen asia.

Yläasteen aikana tein paljon rikoksia kuten varkauksia, autovarkauksia, murtoja, rattijuopumuksia yms. Näistä jouduinkin usein oikeuteen ja sain sakkoja, paikalliset putkatkin tulivat todella tutuiksi.
Alkoholin käyttöni oli karannut käsistä ja join todella paljon ja usein ja aina niin reilusti että sammuin ja näihin aikoihin sain myös muutaman kerran alkoholimyrkytyksen, lähinnä silloin kun jostain asuntomurrosta oli saatu saaliiksi paljon väkeviä alkoholijuomia.

Huumeita en tuolloin käyttänyt eikä niitä paljon kaveripiireissämme pyörinytkään mutta rauhoittavia kuten alopameja ja diapameja joita varastin äidiltäni käytin välillä runsaastikkin. Rauhoittavia viinan kanssa ottaessani katosi minulta aina muisti ja heräsinkin mitä ihmeellisimmissä paikoissa ilman muistikuvaa millä olin sinne päätynyt, se oli välillä aika karmaisevaa.

 

Jossain vaiheessa ollessani yhdeksännellä luokalla tuli Markku takaisin kuvioihin, toki ennen Markun paluuta oli äidillä ollut kierrossa monenlaista miestä mutta ei mitään pysyvää. Meno jatkui jokseenkin samaan tyyliin kuin ennenkin ja kaiken lisäksi Markku keitti talollaan pontikkaa joten juomastakaan ei ollut pulaa.

Valmistuin ylä-asteelta kohtuu arvosanoin ja sinä kesänä oli taas edessä muutto. Muutimme noin 50km päähän pienelle paikkakunnalle rivitalon päätyasuntoon, myös Markku muutti meidän mukana irtisanottuaan talonsa vuokrasopimuksen.