Riistetty lapsuus, pahaa oloa ja agressioita

Ylä-asteelta valmistuttuani muutimme uudelle paikkakunnalle noin 50km päähän. Kesälomalla hain paikalliseen ammattikouluun mutta en päässyt sisään koska haku prosessi oli jo ohitse ja oppilaspaikat jaettu. Äitini soitti kuitenkin kyseisen koulun rehtorille ja pääsimme kesäloman aikana tutustumaan kouluun rehtorin kanssa joka lupasikin minulle opiskelupaikan lvi-puolella josta kohteliaimmin kieltäydyin koska en halunnut putkipuolelle opiskelemaan vaikka isäni putkimies onkin.
Rehtori soitti meille loman aikana ja tarjosi minulle opiskelupaikkaa puupuolella jonka sitten mieluusti otinkin vastaan, puuseppäähän aina tarvitaan.

Kesä meni juopotellessa ja uusien kavereiden etsimisessä joita muutamia löysinkin ennen koulun alkua. Tuosta kesästä jäi yksi episodi palavasti mieleen. En muista mistä riita alkoi minun ja Markun välillä mutta se eskaloitui keittiössä jossa olimme juopottelemassa. Markku nosti minut kurkusta ilmaan ja kuristi minua niin että olin menettää tajuntani, äitini sai hänet lopettamaan ja päästämään minut irti. Irti päästyäni juoksin huoneeseeni ja avasin televisioni takakannen jonne olin piilottanut aseliikkeestä varastamani 6,35 kaliberisen taskupistoolin. Otin pistoolin käteeni ja juoksin huoneestani etsimään Markkua joka oli arvannut aikeeni ja seisoi jo pihalla, olin näyttänyt pistoolia Markulle ennemmin joten hän tiesi minulla sellaisen olevan.
Juoksin pihalle ja suuntasin aseen kohti Markkua joka ampaisi ruusupuskan läpi juosten karkuun huutaen jotain. Aseessa ei ollut patruunoita mutta Markku ei sitä tiennyt.

En nähnyt Markkua koko iltana ja äitini sammuessa päätin ottaa hänen autonsa ja lähteä ajelemaan vaikkei ajokunto paras mahdollinen ollutkaan.
Kävin autolla keskustassa ja ajelin pikku teitä summan mutikassa kunnes pienellä hiekkatiellä liian kovan vauhdin vuoksi ajoin auton ojan ylitse jonkun puutarhaan ja samalla pari pientä puuta poikki.
Hetken ihmeteltyäni päätin poistua paikalta ja jättää auton siihen parkkiin, hienosti puiden väliin.
Käveltyäni hetken aikaa tuli takaani poliisin koppiauto joka poimi minut talteen ja vei paikalliselle poliisilaitokselle. Vietin yöni putkassa kunnes aamulla sosiaalityöntekijä tuli minua herättelemään.
Sossun tantan ensimmäinen kysymys oli, olinko ollut humalassa johon vastasin kielteisesti koska minua ei puhallutettu mutta putkassa varmaankin haisi vanha viina. Sain episodista sakkoa kortitta ajosta ja tietystä äidiltä kunniamaininnan.

Koulut alkoivat ja samoihin aikoihin muutin omaan asuntooni keskustaan. Sosiaalitoimisto auttoi asunnon etsimisessä koska heidän mielestään olisi parempi jos muuttaisin pois kotoa. Asunto oli valtava, kaikki 24 neliötä eli käytännössä yksi huone, keittokomero ja minivessa/suihku yhdistelmä johon vielä tukin pienen pyykinpesukoneen.

Aluksi koulu sujui aika hyvin, viihdyin siellä koska tykkäsin tehdä käsilläni jotain ja puutyöt olivat tähän omiaan. Tietysti hieman nolotti kun ensimmäisellä tunnilla uusi opettaja piti nimenhuudon ja sanoessani nimeni meni opettaja hetkeksi oudon näköiseksi ja toisteli nimeäni ja ääneen mietti mistä nimi oli tuttu. Hetkisen kuluttua opettajalla lamppu syttyi ja hän huusi minulle kovaan ääneen "kuka saatana ajoi sen auton puutarhaani".

Tuolloin viikonloput menivät aina juopotellessa ja lipsui se juopottelu välillä myös viikollekkin josta koulu alkoi taas pikkuhiljaa kärsiä.

Näihin aikoihin minusta tuli humalassa ja ehkä myös selvinpäin erittäin agressiivinen. Tappelin joka viikonloppu ja sekaannuin kaikkiin riitoihin mitä ympärilläni näin. Tappelin välillä myös koulussa työsalissa ja luokassa, ihan vain sen takia kun tykkäsin siitä, se oli myös tapa purkaa omaa pahaa oloa ja yritys pönkittää omaa itsetuntoa aiheuttamalla pelkoa kanssa ihmisissä. Minut melkein erotettiin kerran  koulusta tapeltuani äidinkielen tunnilla, mutta koska vastapuoli oli luokkamme suurin kaveri ja minua liki kahta päätä pidempi ei rehtori uskonut minun aloittaneen tappelua, toki sitä opettaja ei ollut rehtorille kertonut että löin kyseistä kaveria tuolilla kun en muuten pärjännyt.

 

Tappelin ensin ikäisteni kanssa mutta haastetta halutessani haastoin riitaa aikuisten miesten kanssa jotka tuntuivat kaatuvan siinä missä nuoremmatkin. Heräsin usein aamuisin ihmetellen miksi olin yltä päältä veressä. Peilistä itseäni katsoessa ei minussa ollut naarmuakaan lukuunottamatta auki olevia rystysiäni. Muistikuvia edellisestä illasta ei ollut ja kyselinkin silloiselta tyttöystävältäni että kenet olin tappanut, se tunne oli karmaiseva. 

 

 

 

Kerran eräs tuntemani sälli päästeli turpaan ystävääni keskustassa, sehän oli kuin soidinkutsu kaltaiselleni kaverille eli kävin hänen päälleen. Tappelu kesti kauan ja molemmat saivat iskuja perille mutta lopulta pääsin niskan päälle ja sain hänet tiputettua kanveesiin. Hänen maatessaan maassa polkaisin häntä bootsin kannalla pari kertaa naamaan niin lujaa kuin pystyin ja jos kaveri ei olisi ollut tajuton olisin varmaan jatkanut. Kaikki tappelua seuranneet pakenivat paikalta koska luulivat minun tappaneen vastapuolen. Jatkoin iltaa parin sadan metrin päässä keskustassa istuen ja juopotellen. Välillä joku kävi kurkkaamassa kaupan nurkalta parkkipaikalle jossa edelleen tämä sälli makasi liikkumatta. Kaikesta huolimatta hän ei kuollut mutta naama oli täysin tohjona ja seuraavien viikkojen ajan hän kiersi kyselemässä tappelun nähneiltä tulisiko joku todistamaan mutta turhaan, ei kukaan uskaltanut vasikoida. 

Törmäsin häneen seuraavan kerran kun työni puolesta vierailin eräässä yrityksessä jossa hän sattumalta oli töissä. Tunnistimme toisemme välittömästi ja hän tuli iloisena juttelemaan, mitä kuuluu, kuinka menee? Voi että mua hävetti, miten ihmeessä kaveri jolla on vieläkin arpia naamassa voi lähestyä mua niin iloisena?! En ehtinyt jäädä juttelemaan enkä olisi halunnutkaan. Suuremman piston tunsin sydämmessäni vielä illalla kun kotona avasin facebookin ja siellä odotti kaverikutsu kyseiseltä henkilöltä. Kai se on totta että aika kultaa muistot mutta itse kyllä häpeän ja kadun vieläkin useita nuorena tekemiäni asioita.

 

Ensimmäinen lukukausi meni hyväksytysti läpi vaikka poissaolot olivatkin määrältään suuria, ehkä niitä kompensoi se että sain kokeista hyviä numeroita vaikka en avannutkaan koulukirjoja mutta kuuntelin tunnilla tarkkaan, silloin kun siellä satuin olemaan. Pärjäsin myös työsalissa erittäin hyvin, olinhan kätevä käsistäni.

Ja sitten tuli se kauan odotettu kesäloma ja urku auki!

Tuona kesänä itsepuolustus tilanteessa löin miestä puukolla jalkaan ja hän joutui keskussairaalaan hoidattamaan haavojaan. Puukotin kotibileissä yhtä kaveria joka oli vasikoinut ystäväni jostain turhanpäiväisestä poliisille. Kumpikaan ei koskaan uskaltanut kertoa kuka heitä oli puukottanut.

Kaikesta huolimatta en koskaan saanut ketään hengiltä vaikka se ei kaukana ollutkaan.

 

  

 

Näihin aikoihin join aina pontikkaa, sitä oli aina saatavilla ja se oli halpaa tai jopa ilmaista koska kävin välillä perimässä luuseri juopoilta erään viinatrokarin saatavia, eli työsuhde-edut olivat kohdillaan, ikävä kyllä.

 

Siihen aikaan oli täysin normaalia että velaksi viinaa ostaneen kotoa kannettiin autoon mitä ihmeellisempää tavaraa velkojen maksuksi. Muistan kerran vieneeni velan maksuna yhdestä asunnosta koiran. Kyseessä oli saksanpaimenkoira narttu ja hyvillä papereilla jotka koiran omistaja antoi mukaan koiran pedin ja kuivanappuloiden yms kera, eihän hänellä ollut vaihtoehtoja. Koiralle tämä muutos oli varmasti parempaan suuntaan koska kuittasin juopon velat trokarille ja otin koiran itselleni ja löydettyäni sille hyvän kodin annoin sen ilmaiseksi eteenpäin. Jostain syystä välitin tuolloin enemmän eläimistä kuin ihmisistä, ehkä hieman vieläkin.

En jaksa edes muistaa mikä tämän kyseisen kesän saldo oli, kuitenkin useita rattijuopumuksia, kortitta ajoja, pahoinpitelyitä, varkauksia, ampuma-aserikos, ym, ym. Sain aina käräjillä teoistani sakkoa, en kertaakaan edes ehdonalaista vankeutta.

 

Tuona kesänä Markku erosi äidistäni ja minun muuttaessani tyttöystäväni kanssa isompaan asuntoon, muutti Markku edelliseen asuntooni. Tuona kesänä Markku raiskasi paikallisen 13-vuotiaan tytön ja joutui teostaan vankilaan. Tapahtuman jälkeen ei Markku enää ollut osana elämääni ja hyvä niin.