Dissosiaatio ja derealisaatio – kun todellisuus hämärtyy

 

Dissosiaatio ja derealisaatio – kun todellisuus hämärtyy

Dissosiaatio on ilmiö, joka useimmille kuulostaa vieraalta ja monille pelottavalta. Se voi olla hetkellistä etäisyyden tunnetta itsestä tai ympäristöstä, mutta joskus se on niin voimakasta, että arki tuntuu katoavan alta. Omalla kohdallani kyse on erityisesti derealisaatiosta: hetkistä, jolloin maailma ympärillä tuntuu epätodelliselta, kuin läpinäkyvän verhon takaa katselulta.

Nämä tilat tulevat ja menevät ilman varoitusta. Ne ovat arvaamattomia ja usein tapahtuvat muualla kuin kotona tai tutussa ympäristössä, missä minulla olisi turvallisuuden tunne. Kaupassa ne voivat iskeä yhtäkkiä: kaikki ympärillä näyttää oudolta, ääniin ei voi luottaa, ihmiset tuntuvat olevan kuin hahmoja. Tekisi mieli koskettaa heitä varmistaakseen, että he todella ovat olemassa.

Joskus dissosiaatio iskee keskusteluissa. Olen fyysisesti läsnä, katson silmiin, nyökkään, mutta en kuule tai ymmärrä, mitä minulle puhutaan. Jälkeenpäin en muista keskustelusta mitään. Tämä on erityisen pelottavaa: en tiedä, olenko oikeassa paikassa, mitä teen siellä tai miten minun pitäisi toimia. Pelkään nolaavani itseni tekemällä jotain outoa tai että muille käy ilmi, että minussa on jotain “vialla”.

Autolla ajaminen dissosiaatiotilassa on oma kauhunsa. Herään yhtäkkiä keskellä matkaa, tietämättä, minne olen menossa tai mistä olen tullut. Hallinnan tunne katoaa hetkeksi, ja pelko ottaa vallan.

Dissosiaatiota on monenlaista. Psykologisesti sen päämuodot voidaan jakaa kolmeen:

• Depersonalisaatio, jossa tuntuu siltä, että minä itse olen irrallinen kehostani tai tunteistani. Tämä voi ilmetä tunteiden kylmenemisenä tai oman kehon ulkopuolisuuden tunteena.

• Derealisaatio, jossa ympäristö tuntuu epätodelliselta, vieraalta tai unenomaiselta – tämä on se muoto, joka koskettaa minua eniten. Maailma tuntuu kuin lavasteilta, ja on vaikea luottaa aistihavaintoihin.

• Dissosiatiivinen amnesia, jossa unohtuu merkittäviä muistoja tai tapahtumia ilman loogista syytä. Tämä voi liittyä traumaattisiin kokemuksiin tai voimakkaaseen stressiin.

Dissosiaatio on usein kehon ja mielen keino suojella itseä ylikuormitukselta, traumaattisilta kokemuksilta tai äärimmäiseltä stressiltä. Se ei tarkoita, että olisit “hullu” tai epänormaali. Se on signaali siitä, että aivosi yrittävät suojata sinua tilanteilta, joita on vaikea käsitellä.

Arjessa dissosiaation kanssa eläminen vaatii harjoittelua ja varautumista. Joillekin auttavat maadoittumisharjoitukset: tunnustella ympäristöä aisteilla, nimetä ääniä, värejä ja esineitä, koskettaa materiaaleja, syödä jotain tietoisesti tai hengittää rauhallisesti. Näillä harjoituksilla voi palauttaa mielen hetkeksi tähän hetkeen ja vähentää ahdistusta.

Myös ennakointi ja turvallisuuden rakentaminen auttavat. Esimerkiksi tietäminen, että kauppareissu kestää tietyn ajan ja että palautuminen tilasta on mahdollista, voi antaa pienen hallinnan tunteen. Jos autoilu on haastavaa, kartan tai navigaattorin seuraaminen voi auttaa hahmottamaan sijaintia ja palauttamaan kontrollin tunnetta.

Dissosiaatio kertoo siitä, että olet kuormittunut, mutta myös siitä, että sinulla on keinoja selviytyä – joskus ne keinot ovat yksinkertaisia, joskus vaativat tukea ja harjoittelua.

 

Selviytymiskeinoja derealisaation iskiessä julkisella paikalla

Dissosiaatio ja erityisesti derealisaatio voivat iskeä missä tahansa – kaupassa, bussissa, kadulla tai kahvilassa. Hetket ovat usein arvaamattomia ja pelottavia, mutta on olemassa keinoja, jotka auttavat palauttamaan hallinnan tunteen ja vähentämään ahdistusta.

 

1. Maadoittumisharjoitukset
Kun ympäristö tuntuu epätodelliselta, pysähdy hetkeksi ja tunnustele ympäristöäsi.

• Nimeä mielessäsi viisi asiaa, joita näet, neljä, joita voit koskettaa, kolme, mitä kuulet, kaksi, mitä haistat, ja yksi, mitä maistat.

• Kosketa esinettä – kylmää metallia, puupintaa tai kangasta – ja keskity sen tekstuuriin ja painoon.

• Hengitä syvään ja hitaasti: neljä sekuntia sisään, pidätä hengitystä neljä sekuntia, neljä sekuntia ulos.

2. Turvallisuuden muistaminen

• Muistuta itseäsi, että olet turvassa ja että tila menee ohi.

• Pidä mukana pieni “turvapiste” tai esine, johon voit keskittyä: avainnauha, koru tai stressipallo.

3. Pienet konkreettiset liikkeet

• Kävele lyhyesti tai vaihda paikkaa, jotta kehosi ja mielesi saavat liikkeen kautta vihjeen siitä, että olet todellisessa tilassa.

• Kosketa lattiaa tai seinää kädelläsi – fyysinen kontakti ympäristöön auttaa maadoittamaan sinut.

4. Keskity ympäristöön asteittain

• Aloita pienistä yksityiskohdista: lattiasta, hyllyistä, valonheijastuksista.

• Lisää vähitellen laajempi havainnointi: ihmiset, äänet, liikkeet.

• Näin aivot saavat aistihavainnoista vahvistuksen, että ympäristö on todellinen.

5. Valmistele tilanteita etukäteen

• Jos tiedät, että meneillään on tilanteita, joissa derealisaatio voi iskeä, esimerkiksi ruuhkainen kauppa, mieti etukäteen, mitä voit tehdä, jos tila iskee.

• Suunnittele nopea poistumisreitti tai turvallinen paikka, jossa voit olla hetken yksin ja palautua.

6. Keskustele tarvittaessa

• Kerro läheiselle tai ystävälle, että saat tällaisia kokemuksia.

• Yksinkertainen tieto siitä, että joku toinen ymmärtää, voi lievittää pelkoa ja häpeää.

   

Dissosiaation ja derealisaation kanssa eläminen ei ole helppoa, mutta pienillä, tietoisilla toimilla voi palauttaa hallinnan tunteen ja selviytyä arjen tilanteista. Jokainen tilanne on eri, eikä mikään keino ole universaali, mutta harjoittelemalla näitä menetelmiä voi vähitellen tuntea olonsa turvallisemmaksi ja vähemmän eksyneeksi maailmassa.

Kirjoittaminen ja kokemusten sanoittaminen ovat minulle keino jäsentää omaa elämääni dissosiaation kanssa. Tietoisuus ja ymmärrys omista tiloista eivät aina estä niiden iskemistä, mutta ne auttavat hyväksymään kokemuksen ja vähentävät pelkoa siitä, että jotain olisi “vialla”. Dissosiaatio ei ole rajoite, vaan signaali, jota voi oppia ymmärtämään ja hallitsemaan paremmin.

 

Oletko sinä joskus kokenut hetkiä, jolloin ympäristö tai oma mielesi on tuntunut epätodelliselta? Miten sinä olet selviytynyt niistä hetkistä?